Kaikennäköstä.

Viimeinen Lontoo-päivä alkamassa! Olemme huomenna illalla jo Suomessa! Jalkoja pakottaa!

Olemme käyneet katsomassa National Theatre:n tarjoamaa hip hop/street dance –sirkusta (Inkerin mielestä vähän kökköä, Myrskyn mielestä sikasiistiä), DJ:n ja avaruuskampaajien komboa, olemme kiertäneet Natural History Museumin dinosaurukset ja ötökät, taidemuseot, Science Museumin (Museon kauppa oli itse museota mielenkiintoisempi: lentäviä ufoja, kahdeksan kuvan kameroita, legoradioita, taikakyniä…) ja leikkipuistot. Tämän lisäksi olemme vaellelleet useita kilometrejä, syöneet subeja, ajelleet metroilla ja busseilla. Teemu kävi myös tutustumassa vielä Lontoon yöelämään, jostainhan sitä omaa aikaa on revittävä.

Olemme suoraan sanottuna elelleet täällä aika nollabudjetti-periaatteella ja kohteetkin on valittu sen mukaan. Muuten täällä onkin hulvattoman kallista! Esimerkiksi taksimatka lentokentältä hotellille maksoi reilut sata euroa. Katsotaan joudummeko huomenna kävelemään kentälle…

Kaiken kaikkiaan suosittelen kaupunkimatkailua tällaisella porukalla ihmisille jotka pitävät stressistä, väsyneistä jaloista, eivätkä ole erityisen pitkävihaisia.

Mummin opetuksia osa 2:

Inkeri: Tänään mennäänkin katsomaan niitä dinosauruksia sinne museoon!

Pihka: Niin, mutta ne ei oo oikeita. Oikeet dinosaurukset on kuollu sukuputtoukseen, mummi opetti

Punasta (T)

Se on semmonen juttu (I)

Museovieraat (I)

Tulirudi Ulaya!

22.7.2011

Viimeiset päivät Tansaniassa vierähtivät nopeasti, vähän liian nopeasti. Muutama päivä Darissa ehkä kyllä auttoi laskeutumaan pehmeämmin tähän Euroopan kiireeseen. Yhtä kaikki, Tansania jäi rakkaana sydämeen, me palaamme vielä. Jälkiviisaana oltas ehkä voitu olla ottamatta kahdelta yöllä lähtevää lentoa kun mukana on kuitenkin kolme lasta, yksitoista nyssäkkää ja yksi lentopelkoinen.

Tulirudi Ulaya! Eli olemme palanneet Eurooppaan, tarkemmin ottaen Englantiin, Lontooseen. Oyster cardit on ostettu ja busseilla ajeltu. Käveltyäkin tuli useita kilometrejä British Museumissa ja Hamleysillä, viisikerroksisessa lelutavaratalossa. Viimeksi mainittuhan oli oikea lasten paratiisi leluesittelyineen ja nukketeattereineen, mutta näin Afrikasta palanneena oli siinä jotakin aikuisen silmään erityisen ärsyttävääkin. Lapsia näki ympäri tavarataloa itkemässä kun he eivät saakaan kaikkea, esimerkiksi soivaa star wars –nallea, joka on linkitetty Internetin kautta muihin samanlaisiin nalleihin. Ja kyllä, tätä samaa tekivät myös meidän lapset. Voiko kaikki Tansaniassa koettu unohtua sekunneissa? Turhauttavaa.

Istuimme Pihkan kanssa äsken täydessä double deckerissa. Vain muutama ihminen hymyili, kaikilla tuntui olevan kiire jonnekin. Pihka lauloi keskellä bussia leijonakuninkaan lauluja ja alkoi herättää ympärillään hymyjä. Tuli ikävä Iringan daladaloja jossa koko bussi saattoi yhtyä lauluun jos joku sen aloitti. Lauletaan enemmän!

Viimeisiä päiviä seikkailustamme viedään. Yritämme nyt parhaamme mukaan tutustua Lontooseen viiden päivän ajan mukana lapsuuden lomilta tuttu jalkojen pakotus.

tansanialainen Euroopan humussa. (I)

Shoppailua Talent Show-rahoilla

10.6.2011 pidetyn Iringa International Schoolin ja Mapinduzin koulun yhteisen Talent Show:n tuotoilla saatiin kaikkea mukavaa aikaan. Itse tapahtumassa rahaa kerättiin taidehuutokaupalla, kahviolla ja vapaaehtoisella sisäänpääsymaksulla yhteensä 321 000 TZS, mutta tämän lisäksi suuri kiitos kuuluu mahtaville ystävillemme ja sukulaisillemme Suomessa, jotka osallistuivat varainkeruuseen upealla yhteissummalla 288 €, eli 610 000 TZS!! Tämä summa annettiin lähes kokonaisuudessaan Mapinduzin koulun käyttöön.

Kaiken kaikkiaan varoja saatiin siis hankittua 931 000 TZS, joka on n. 430 euroa. IIS:n rehtori Kristeen Chachagua päätyi hankkimaan koululle sarjan tansanialaisia rumpuja. Iringassa kyseisiä ei myydä, joten hän oli tilannut rumpusarjan Dar es Salaamista. Tämän tiedon sain häneltä sähköpostitse koulun kesäloman jo alettua, joten tarkalleen en tiedä, millaiset rummut hän on tilannut.

Mapinduzin koulun opettajat olivat yhdessä päättäneet, että kerätyillä rahoilla tahdotaan tukea etupäässä koululiikuntaa. Niinpä teimmekin ostoskierroksen rehtori Adia Mbwanjin sekä kahden opettajan kanssa ja ostimme koulun jalkapallojoukkueelle peliasut, 15 paria paitoja ja shortseja Manchester United-logolla varustettuina sekä tyttöjen verkkopallojoukkueelle 14:t peliasut koostuen paidasta ja hameesta. Ostimme tyttöjen asuja varten kangasta, jotka veimme ompelijalle ommeltavaksi. Erityisen iloisia Mapinduzilla oltiin urheiluasuista, sillä nyt nuoret Tansanian lupaukset pääsevät osallistumaan koulujenvälisiin kilpailuihin, joka ei aikaisemmin ollut asujen puutteen takia mahdollista. Asujen lisäksi ostimme jalkapallon, koripallon ja lentopallon sekä pumpun ja tuomarin pillin. Urheiluasujen ja –välineiden lisäksi ostimme 800 vihkoa, yksi joka oppilaalle sekä 500 kuulakärkikynää sekä oppilaiden että opettajien käyttöön. Vihot jaoimme luokissa yksitellen joka oppilaalle, jotka olivat asiasta erittäin mielissään. Kaikilla ei nimittäin ole varaa ostaa vihkoja itselleen, eikä koulukaan niitä tarjoa.

Jokaiselle lahjoittajalle kuuluu siis iso asante sana!!

Teemu

Lomalla!

Taputeltiin itseämme olan takaa olalle kun Teemun viimeisetkin raportit oli lähetetty ja Inkerillä todistukset taskussa. Me teimme sen! Tässä vaiheessa voi kyllä myöntää että jossain vaiheessa uskonpuutetta opiskelujen loppuunsaattamisen suhteen riitti. Onneksi oli pitkät Afrikan yöt kirjoitella esseitä loppuun.

Itkuntäyteisten jäähyväisten jälkeen oli taas vuorossa lapsiperheen taivas: yhdeksän tunnin bussimatka vessattomassa bussissa. Onneksi menimme sentään Sumryllä, Tansanian parhaalla bussilla. Penkeissä lukee jopa: ”Sumry royal class!”. Täällä kuninkaalliseen kohteluun kuuluu rikkinäiset penkit, irronneet verhot, surkeat iskarit ja täydellinen ilmastointi: toisesta ikkunasta sisään ja toisesta ulos. Ja tämän lisäksi bussissa tarjoillaan matkustajille limppari, vesi ja kaksi karkkia. Siis kuninkaallista!

Nyt olemme Darissa. Lomalla! Ja rahat niin lopussa, että tällä lomalla meidät löytää hotellin uima-altaalta leikkimästä, sukeltelemasta, lukemasta ja urheilemasta. Mutta tämä taitaakin olla parasta.

(T)

Tuleva ballerina (I)

"Äiti muistuta että kävelen sit veden päällä siellä hotellilla!" "No yritän muistuttaa." (I)

Parasta (I)

(I)

(I)

Sarjakuvarapu (I)

Punaiset banaanit!

Voi itku.

Itkettää.

Tyhjät huoneet, pakatut matkalaukut ja ostetut eväät. Viimeinen päivä Iringassa jäljellä. Touhua on riittänyt vaikka muille jaettavaksi, mutta touhu onkin tärkeä osa lähtöä. Kuten esimerkiksi yhden seinän maalaaminen useaan otteeseen. Kyllä, ainakin tällä tyylillä kasvatetut lapset piirtelevät seinään myös Tansaniassa. Ja kun maalia on saatu päälle, he piirtävät uudelleen. Päädyttiin sitten siihen lopputulokseen, että Hilda tulee meidän lähtömme jälkeen maalamaan seinän vielä kertaalleen, niin on suurempi todennäköisyys, että seinä pysyy valkoisena.

Kävimme lasten kanssa tänään myös jakamassa Mapinduzin koululla Talent Show:n rahoilla ostettuja vihkoja. En kirjoita tästä tämän enempää, koska Teemu projektin isänä saa kirjoittaa siitä teille vielä oman versionsa. (Mut ihan vähän vaan ps. oppilaat olivat superiloisia vihkoista ja innostuneita tekemään Talent showta myös ensi vuonna!)

Lisäksi paketti Mwanaishalle pääsi perille, pyörä on myyty ja tilattu leijonapuku on haettu. Kummitytöille on ostettu tuliaisia, hotelleja on varattu ja kuvia teetätetty. Rakkaistakin esineistä on luovuttu (Myrsky antoi itku silmässä rakkaan Yoda-paitansa Hildan pojalle), on tehty hampurilaisia jikon lämmössä tähtitaivaan alla ja kerrottu tarinoita lapsuudesta, on riidelty ja huudettu, on paiskottu ovia ja itketty.

En oikein pysty tajuamaan että lähtö on kohta käsillä. En oikein pysty tajuamaan, miten suuren muutoksen tämä aika on tehnyt meihin kaikkiin. En oikein pysty tajuamaan ettemme saa kaikkea tätä mukaamme. Saamme ehkä vain tärkeimmän.

Kysyin lapsilta, että mitä he ovat täällä Tansaniassa oppineet. Vastauksia tuli monia, mutta yksi erottui äidin korvaan tärkeänä. Myrsky sanoi: ”Mie oon oppinu, että toista ihmistä pitää auttaa aina kun vaan pystyy.”

Itkettää taas.

Pihka vihkonjakopuuhissa (I)

Kuvagalleriaa

Kamerasta kiinnostunut (I)

Nightlife in Iringa 1 (I)

Nightlife in Iringa 2 (I)

Keittopuuhissa (I)

Tuttu paita (T)

Tansanialainen sisilisko (I)

Lentointoa (I)

Maasaimamma (T)

Tuliaisia (T)

Yhteisymmärrystä, hyvää mieltä ja skorpioneja lelulaatikossa

On siinä muutamassa kuukaudessakin pakkaamista. Mistä sitä kaikenlaista pikkutavaraa eksyykin nurkkiin? Me luulimme elävämme täällä aineettomasti. Toisaalta pois lahjoittaminen on täällä enemmän kuin ihanaa, kun tietää että tavara ja vaate tulee todelliseen tarpeeseen. Hildan lapset ovat saaneet sukkia, sisko takin, äiti kengät, tomussa leikkiville lapsille on annettu pikkuautoja, opiskelutovereille kyniä, orvoille leluja. Vastalahjaksi olemme saaneet hymyjä ja kauniita sanoja, lupauksia kovasta opiskelusta ja pieniä lahjoja. Jokainen antaa omastaan. Haluankin kiittää kaikkia ihmisiä Suomessa jotka lähettivät mukanamme tervehdyksiä tänne Tansaniaan! Lasten onnelliset hymyt ovat joka puolella maailmaa yhtä arvokkaita.

Pakkaaminen on täällä sikäli erilaista, että lelulaatikosta saattaa löytyä vaikka skorpioni (Hilda toimii meillä myös lasten turvamiehenä), tekniikkapussista luteita ja vessanpöntöstä sammakoita. Pihka muisteli, että Suomessa on hirviä ja susia. Ja sisiliskoja. Mites te siellä niiden kanssa pärjäätte?

Lopuksi vielä yksi lähtöön liittyvistä keskusteluistamme lasten kanssa.

Myrsky: ”On se hyvä että päästään yhteisymmärryksessä täältä Dariin ja sitten Suomeen. Päästään myökin hoitoon ja työ iskän kanssa jonnekin.”

Inkeri: ”Ai minne meidän pitäis mennä?”

Myrsky: ”No ravintolaan tai lenkille. Ettekö muka halluu?”

Inkeri: ”No halutaan totta kai!”

Myrsky: ”Se tekkee teille hyvvää.”

Pihka: ”Niin, tää perhe tarvii yhteisymmärrystä. Mummi opetti.”

Yhteisymmärryksessä maailman kanssa (T)

Jalkapallo ja hymy

Saimme tänään tilaisuuden vierailla orvoille tarkoitetussa St James Kilolo High Schoolissa Kilolossa lähellä Iringaa. Koulussa opiskelee tällä hetkellä 15 14-18v. nuorta ja tammikuussa aloittaa sata lisää. Projektin tavoitteena on ylläpitää koulua 900 oppilaalle joskus tulevaisuudessa. Täytyy sanoa että tiloja oli hulppeasti, mutta vaikka rakennukset olivat vasta muutaman vuoden vanhoja, seinät jo halkeilivat ja tiilet osittain putoilivat. Senhän siitä taitaa saada kun käytetään halvimpia mahdollisia rakennusmateriaaleja.

Veimme koululle tuliaisiksi kahdeksan koulukirjaa ja Ollin tuoman jalkapallon. Ja iloa riitti taas!

Projekti, josta lisätietoa saat esimerkiksi täältä: http://www.youthoffthestreetsoverseas.com.au/high-school.html , vaikutti mielenkiintoiselta ja ajatukset kauaskantoisilta. Mietimme yhdessä mahdollisia yhteistyötahoja ja ehdotimme että veisimme terveisiä suomalaiskouluille, jos jostain saisimme heille ystävyyskoulun ja sitä kautta kirjeenvaihtokavereita, koska oppilaat haluaisivat kovasti harjoittaa englanninkielentaitojaan.

sori vaan mut meillä ei ole taaskaan muunlaista asiaa: Ilo! Ilo! Ilo!

(I)

Pallonluovutusseremonia (T)

Mallia koulupukeutumiseen!

Keittiön puuvarastot (I)

Koulun keittiö (I)

Asuntolan käytävä (I)

Viimeistä kertaa

Istun yliopiston kirjastossa viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa ihmettelen paikallisten tapaa tehdä merkintöjä suoraan kirjaston kirjoihin. Kävin ostamassa kuivaa maissia sortuvasta kojusta viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa päätin etten halua syödä näitä enää ikinä.

Näin viimeistä kertaa pienen lapsen jolle lahjoitin kuukausi sitten dinosauruksen. Pojalla oli edelleen dinosaurus kädessään. Viimeistä kertaa kävimme keskustelun joka on monesti toistunut:

”Good afternoon madam”

“Good afternoon. Hujambo?”

“Sijambo. Shikamoo.”

“Marahaba”

“Nashukuru”

Viimeistä kertaa.

Näin luokkatoverini viimeistä kertaa, astuin yliopiston porteista viimeistä kertaa. Näin rojuja raahaavan miehen viimeistä kertaa. Viimeistä kertaa minua ärsytti kun joku pyysi minulta rahaa. Imin kaaoksenomaista pölyä keuhkoihini Kihesassa viimeistä kertaa. Vielä yksi lenkki, samosojen leipominen, yhteistietojen vaihtaminen, lelujen lahjoittaminen, orpokoulussa vierailu, yöelämän seuraaminen. Viimeistä kertaa.

Puolitoista viikkoa jäljellä Iringassa, reilu kaksi viikkoa Tansaniassa. Sitten palaamme Lontoon kautta kotiin muuttuneina. Palaamme, mutta emme viimeistä kertaa!

Tultiin ja lähdetään -Ilolla! (T)