Pasaka njema!

Rakkautta, iloa, valoa, rauhaa, lämpöä ja elämän makua kaikkien blogin lukijoiden pääsiäiseen!

(ja lukijoita on ollut käsittämätön määrä! 13 000 ympäri maailmaa!)

Monia ihmisiä on ikävä, monia sydän kaipaa. 

Mutta pian taas nähdään!

Escape!

Yliopistolla on nyt ainakin kuuden päivän pääsiäisloma, joten perheemme päätti antaa uuden mahdollisuuden Dar es Salaamille ja hyppäsi bussiin. Kirjoitin ”ainakin” sen takia, kun eräs opiskelija oli sanonut lähtevänsä käymään kotipaikkakunnalla, kun kahden viikon tauolla kuulemma ehtii. Mielenkiinnolla odotan ensi viikon luentojen osallistumisprosenttia… No olihan sitä reilu viikko jo koulua käytykin, että loma tulee monille jo varmasti tarpeeseen.

Bussimatkahan kesti sen yhdeksän tuntia ja sitten vielä tunti taksissa ja aamun odotukset päälle. Tulihan tuota taas matkalle mittaa. Onneksi tosiaan tarjoilu pelaa bussin ikkunoista sen verran hyvin, ettei tarvitse laukusta kaivella tikkareita tai limsapulloja tarpeen yllättäessä. Myös tuuletus tapahtuu samoista ikkunoista. Paikallisilla oli taas hauskaa kun bongailimme reissulta norsutkirahvitjaseeprat ja ihastelimme suureen ääneen. Me ilahduimme eläimistä, paikalliset meistä. Kaiken kaikkiaan sodassa, rakkaudessa ja tuollaisella linjurireissulla kaikki keinot ovat sallittuja.

Nyt siis täällä kuumassa ja kosteassa! Pako Afrikasta! Ostoskeskus! Elokuvateatteri! Pikaruokaa! Haribon karkkeja! Kaupasta saa kosteusvoidetta! Sauna! Pihviveitset!

Miten tuntuikaan hassulta katsella suuressa supermarketissa ympärilleen: papuja tölkissä, tomaattimurskaa, kookoskermaa, maustesekoituksia, hedelmäsäilykkeitä. Tuli ihan pieni ikävä Iringan tuoreruokaa ilman kaikkea sitä säilöntäainetta ja pakkausjätettä! Siellä jopa promotoitiin säilykkeenä roudattua hedelmäsalaattia mainostermein: ”From American Garden!”. Voi elämä sentään.

Mutta se karkki! Sitä tuijoteltiin pitkä tovi. Ja sillä saatiin lompakkoonkin lovi. Meidän perhe elää helposti ilman juustoa, jauhelihaa, soijaa, leikkeleitä tai ruisleipää. Mutta Haribon laku on niin hyvää, että yhdeksän tunnin reissun tekee sen vuoksi jo mielellään.

Lomatunnelmissa: 

Habari za masomo?

Yliopistoelämä on polkaistu nyt käyntiin ja muiden arki seurailee perästä.

Yliopistolla on nyt kuuden viikon myöhästymisen jälkeen kyllä luentoja. On hyviä luentoja, huonoja luentoja, peruttuja luentoja ja kadonneita luentoja. On myös hyviä opettajia ja kadonneita opettajia. Lukukausi tulee loppumaan joko kesäkuun lopussa, heinäkuun alussa tai elokuun lopussa. Tai jokin muu, mikä? Eli pieni Afrikkalainen kaaos vallitsee myös opinahjoissa.

Onhan tämä opiskelu täysin erilaista. Harvoinpa Suomessa tunnit alkavat rukoushetkellä tai loppuvat sellaiseen. Harvoin näkee niin pihalla olevia opiskelijoita, koska lähes kaikki opetus tapahtuu englanniksi ja vain pienellä osalla näyttää olevan siihen vaadittavaa kielitaitoa. Eräs tyttökin istui vaan hiljaa silmät pyöreinä, kun opettaja kysyi hänen nimeään. Pieni tulkkaus vieruskaverilta, niin nimi saatiin kyllä selville. Veikkaan vaan, että seuraavat kaksi tuntia reformaatiosta ja nykykirkon historiasta vahvalla jenkkiaksentilla taisivat mennä häneltä ohi korvien.

Tansanialainen koulujärjestelmä on kyllä kieltämättä erikoinen. Toiseen luokkaan asti opetus tapahtuu swahiliksi, kunnes kolmannella luokalla vaihdetaan kertaheitolla englantiin. Veikkaan että siinä menee taas pari vuotta minne sattuu. En ole varma mihin oppivelvollisuus loppuu, mutta kuulemani mukaan vain rikkaimmat voivat opiskelua jatkaa. Kotiapulaisemme Hildan sisaruksista, joita on kuusi, vain yksi käy koulua. Muiden koulunkäyntiin ei kuulemma ole rahaa.

Kouluissa on käytössä myös fyysiset rangaistukset, jotka ovat kuulemma yleisiä. Eli lapsia lyödään. Lapsia kuritetaan myös kovakouraisesti naapurissamme, eli selkäsauna on yleinen myös kotikasvatuksessa.  Kasvatuksessa taitaa olla muutenkin aikamoisia eroavaisuuksia. Hilda ei esimerkiksi voi ymmärtää, ettemme anna lasten syödä mitä he haluavat, vaan jopa pakotamme heidät maistamaan jokaista ruokalajia edes hitusen. Ehkä tapamme tuntuvat julmilta, koska Hildan näkökulmasta katsottunahan meillä on vapaus valita ruokamme. Muutaman kerran on Pihkan rangaistuspenkille ilmestynyt sipsejä ja jogurttia Hildan toimesta. Pitäähän lapsen syödä.

Mutta arkea elellään, syksyiseen Kuopion maratoniin treenataan, harrastuksia etsitään ja kokeillaan, maailmanmenoa ihmetellään ja uusiin ihmisiin tutustutaan.

Inkeri aloitti kansainvälisen teatterikerhon pitämisen. Teemu suunnittelee hyväntekeväisyysprojektia. Pihka pääsee tanssiharrastukseen. Myrsky sai uudet kuulokkeet ja on nyt viikon kuunnellut musiikkia. Ja Riemu, no, Riemun uhmaikä on päätoimista ja samalla muun perheen vaativa sivutoiminen työ. 

Naapurin koululainen aamupuuhissa. (I)

Kirkonmenoista

En ole tottunut että luterilainen kirkko on täynnä jos kyseessä ei ole kauneimmat joululaulut. Ja täydellä tarkoitan sitä, että kaikki eivät mahdu sisälle, ihmiset istuvat osin sylikkäin ja käytäville on kannettu ekstratuoleja.

En ole tottunut, että kolehti kerätään valtavalta piirileikiltä näyttävällä muodostelmalla taputuksineen. Ja että köyhimmätkin antavat omastaan.

En ole tottunut olemaan ainoa valkoinen viidensadan tumman keskellä.

En ole tottunut ottamaan puolivuotiasta vauvaa syliin, kun äiti käy ehtoollisella.

En ole tottunut papin huutavan korviasärkevästi, nauravan ja lyövän nyrkkiä pöytään.

En ole tottunut siihen, että kirkkokansa ulvoo naurusta.

En ole tottunut sellaiseen, että papille väitetään vastaan kesken saarnan.

En ole tottunut kuulemaan niin kaunista laulua kirkossa, vaikka muutamat ystäväni ovat kyllä ihailtavasti Outokummussa musiikkia kirkkoon tuoneet. En myöskään ole tottunut hurraamaan esityksille.

En ole tottunut että kirkonmenoihin kuuluu vihannesten ja elävien kanojen huutokauppa.

Tähän kaikkeen en tosiaankaan ole tottunut. Mutta totun mielelläni.

Kirkkovieras johon en ole tottunut.

Habari za safari?

Terveisiä vaan Mikä-mikä-maasta, Jurassic Parkista ja Avarasta luonnosta! Käytiin parin päivän reissulla Ruahan kansallispuistossa, eikä edes tällä käsityskyvyllä voi tajuta että se kaikki oli ihan todellista.

Niin kaunista! Niin uskomatonta! Niin täydellistä! Niin ihanaa! Niin ärsyttävää! Niin huumaavaa!

Kaikki eläimet ja kasvit ovat niin täydellisiä jäntevine hyppyineen ja viivotintarkkoine värityksineen. Luonto hoitaa tehtäviään ja karsii kaikki heikot pois. Meidänkin perheen geenit olisi varmasti tuhottu jo moneen kertaan, jos turvaverkko ei olisi täällä ihmismaailmassa ottamassa kiinni. Esimerkkinä tästä nähtiin heikko kuollut aavikkokettu tiellä, jonka vierellä nakotti samanlainen mutta elävä. Minun mielestäni toinen oli tietysti syömässä kaveriaan, kun lapset tyynesti tulkitsivat isomman olevan suremassa kuolleen kaverinsa vieressä. Voi tätä aikuisen kyynisyyttä…

Kierreltiin useita tunteja molempina päivinä pitkin ja poikin Ruahaa. Välillä maisema oli lähellä savannia, välillä oltiin umpimetsässä. Safariauton kattoikkunasta sisään tuli sellaiset tuoksut, että Inkeriä melkein itketti. Myrsky leikki Indiana Jonesia, Riemu ihastui erityisesti norsuihin ja Pihka ilmoitti toisena päivänä lukevansa Prinsessa-lehteä, kun onhan noita impaloita jo nähty.

Tapahtui safarilla kaikkea jännääkin: Eräs valtava urosnorsu ärsyyntyi ajostamme sen verran, että uhkasi tulla päällemme muutamankin kerran. Eipä siinä voinut muuta kuin ihailla valtavaa eläintä, peruutella pikavauhtia pois tieltä ja odotella, että elefanttiherra päättäisi laskea meidät jatkamaan matkaa. Myös naarasleijona näytteli meille sen verran hampaitaan, että kuski peruutteli rauhallisesti pois. Tunnettiin olomme kyllä todella pieneksi. Kuinka tärkeä tunne!

Yö nukuttiin peltibandassa norsujen keskellä. Inkeri tapansa mukaan heräsi aikaisin aamulla, katseli auringonnousua kuvankauniissa horisontissa ja taas sitä vähän itketti. Mutta se on jo sitten salaisuus.

On the way (I)

Paikallista asumusta (I)

vauvavivahvi (I)

Urosimpala (T)

Vauvakokotiili (I)

Päiväkylvyssä (T)

Päiväkylvyssä (T)

Ryppynen norsunpylly (T)

(I)

Suojaväritys (T)

Timon (I)

(T)

Seikkailijat (I)

Haukkana (T)

Tätä herraa päästiin tutkimaan kahden metrin päähän! (T)

Itketti 1 (I)

Apinoita aamupalaravintolassa (T)

Repeytyvän lihan äänen kuuli ja raadon oikein haistoi! (T)

Tuumaustauko (T)

Tämä oli se vihainen norsu! (I)

Itketti 2 (I)

Leffaa osa 4

Jälkijunassa kotikaupungin tunnelmia...

P.S. Käytiin juuri safarilla ja jouduttiin melkein vihaisen norsun tallomaksi! Siitä myöhemmin lisää!
(Mutta mummit ja ukit: Ollaan taas turvallisesti kotona.)

Kummipojan onni

Meillä on täällä vieras, Myrskyn kummisetä ja meidän muiden hyvä ystävä Olli.

Myrsky päätti ruveta harrastamaan kiipeilyä idolinsa jalanjäljissä ja Pihka ilmoitti että: "Sie oot Olli meijän paras leikkijä"

Ei tässä muuta voi enää oikein sanoakaan: Onni.

(T)

(I)

(I)

(I)

(I)

(I)

Veljekset (Myrsky nimesi kuvan) (I)