Hae tästä blogista

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Epilogi

Tämä on viimeinen blogipäivitys. Olemme takaisin Suomessa rakkaiden ympäröimänä ja keskellä pahaa kulttuurishokkia. Matkamme on ollut elämää muuttava.


Riemu:

Inkeri: Mikä oli mukavinta Tansaniassa?
Riemu: Myö ollaan äiti Suomessa. Eiku myö ollaan Lontoossa! Ollaanko myö Lontoossa?
Inkeri: Mut mitä sie muistat Tansaniasta? Muistatko Hildan?
Riemu: Muistan. Ja norsuja. Mut myö ollaan Suomessa.
Inkeri: No oliko siulla kivaa Tansaniassa?
Riemu: Oli. Mut myö ollaan Lontoossa.


Pihka:

Miulle jäi mieleen safarilla banda missä nukuttiin ja norsu sen ulkopuolella. Siellä kaikki oli tummaihoisia, myös Hilda. Kurjinta oli malaria, miulla oli kaks. Mukavinta siellä oli Mwanaisha, Leija ja Saamo. Mie leikin siellä paljon ja annoin sit melkein kaikki miun lelut köyhille lapsille, koska ne oli niin köyhiä, että niillä ei ollu leluja. Mulle tullee ikävä ettei täällä oo mittään jotka puhhuu swahilia, mutta voinhan mie opettaa niille! Mulle jäi mieleen myös kirahvit ja norsut. Ja leijonat kun ne söi kirahvia. Hildan kodissa ei ollu tauluja. Miulla on ikävä Tansaniaa. Mut papaijasta mie en tykänny.


Myrsky:

Parasta Tansaniassa oli norsut ja leijonat ja sen semmoset ja tietysti hedelmät. Tansania on tosi erilainen kun siellä on joka paikassa kauppoja ja ne on hirmu pieniä. Siellä on tosi paljon köyhiä ihmisiä ja niitä on tärkeetä auttaa, vaikka mie säästinkin kaikki legot enkä antanu niitä pois. Hilda jäi myös mieleen, se oli meidän kodinhoitaja: se teki mehuja ja ruokaa ja pesi pyykit ja nauro paljon. Mie opin siellä uimaan ja lukemaan. Ugali oli joskus musta pahhaa, mut pavuista sai proteiinia, ne oli hyviä. Tylsää oli myös se, että siellä oli pelkkiä toffeita, eikä niillä lapsilla ollu rahhaa ees ostaa niitä. Miusta on kivvaa olla nyt Suomessa.

Teemu:

Jotakin vaikeaselkoista siinä on, mikä Tansanian ihanuudesta takaraivossa muistuttelee. Ehkä se oli ilmasto tai sittenkin ne hymyt ja löysät, mutta ystävälliset kädenpuristukset. Ja varmaankin se ilahdus kasvoilla, kun valkoihoinen puhuu swahilia. Tai se, että ystävystyy kodinhoitajan kanssa ja voi auttaa häntä tulevaisuuden suhteen ja askeleen lähemmäksi pitkäaikaista haavetta, omaa taloa. On siinä kai sitäkin, että horisontti laajenee valtavasti tällaisen kokemuksen jälkeen. Ja luultavasti sitäkin, että voi tarjota lapsilleen elämyksen, joka ohjaa heitä suvaitsevaisuuden, oppimisen ja kulttuurienvälisen ymmärryksen tielle. Kaipa siinä sitäkin on, että vieraan kansan keskellä ehkä parhaiten löytää oman identiteetin rakennuspalikoita. Vaikea sanoa. Kysykää viiden vuoden päästä.

Inkeri:

Sitä muutosta, minkä reissumme teki meissä, ainakin minussa, ei voi sanoin kuvailla. Mietinkin ääneen, että tämän jälkeen minun on keksittävä elämälleni tarkoitus. Elämä ei voi jatkua samanlaisena. Eli ei mitään pikkujuttuja.

Kulkiessani viimeisenä päivänä Iringassa kotoa koululle katsoin ympärilleni tarkkaan. Roskia, nauravia naisia, likaisia lapsia, vinoja hökkeleitä, jikossa hautuvia keitoksia ja hitaasti käveleviä ihmisiä. Joka puolella elämä oli siinä ja nyt. Minäkin olin siinä ja nautin ja elin joka askeleeni. Minulla ei ollut kiire minnekään.



Lystikkäiden Laasosten on aika suunnata eteenpäin, kohti suomalaista arkea, vaikka se ei tällä hetkellä kovin omalta tunnukaan.

Myö haluttas kiittää kaikki kun saatiin jakaa tämä kokemus teidän kanssa. Mut meillä olis vielä yksi pyyntö: lahjoita muutama euro johonkin haluamaasi hyväntekeväisyyskohteeseen esimerkiksi näiden sivujen kautta:

www.kua.fi http://www.unicef.fi/lahjoita-afrikan-sarven-katastrofi

Ja vaikka nämä lahjoitukset eivät ole kuin pisara meressä, ne ovat kuitenkin niitä elämänpisaroita.

Asante sana! Tutarudi siku nyingine!

Inkeri, Teemu, Myrsky, Pihka ja Riemu




maanantai 25. heinäkuuta 2011

Kaikennäköstä.

Viimeinen Lontoo-päivä alkamassa! Olemme huomenna illalla jo Suomessa! Jalkoja pakottaa!

Olemme käyneet katsomassa National Theatre:n tarjoamaa hip hop/street dance –sirkusta (Inkerin mielestä vähän kökköä, Myrskyn mielestä sikasiistiä), DJ:n ja avaruuskampaajien komboa, olemme kiertäneet Natural History Museumin dinosaurukset ja ötökät, taidemuseot, Science Museumin (Museon kauppa oli itse museota mielenkiintoisempi: lentäviä ufoja, kahdeksan kuvan kameroita, legoradioita, taikakyniä…) ja leikkipuistot. Tämän lisäksi olemme vaellelleet useita kilometrejä, syöneet subeja, ajelleet metroilla ja busseilla. Teemu kävi myös tutustumassa vielä Lontoon yöelämään, jostainhan sitä omaa aikaa on revittävä.

Olemme suoraan sanottuna elelleet täällä aika nollabudjetti-periaatteella ja kohteetkin on valittu sen mukaan. Muuten täällä onkin hulvattoman kallista! Esimerkiksi taksimatka lentokentältä hotellille maksoi reilut sata euroa. Katsotaan joudummeko huomenna kävelemään kentälle…

Kaiken kaikkiaan suosittelen kaupunkimatkailua tällaisella porukalla ihmisille jotka pitävät stressistä, väsyneistä jaloista, eivätkä ole erityisen pitkävihaisia.

Mummin opetuksia osa 2:

Inkeri: Tänään mennäänkin katsomaan niitä dinosauruksia sinne museoon!
Pihka: Niin, mutta ne ei oo oikeita. Oikeet dinosaurukset on kuollu sukuputtoukseen, mummi opetti


Punasta (T)


Se on semmonen juttu (I)
Museovieraat (I)

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Tulirudi Ulaya!


22.7.2011

Viimeiset päivät Tansaniassa vierähtivät nopeasti, vähän liian nopeasti. Muutama päivä Darissa ehkä kyllä auttoi laskeutumaan pehmeämmin tähän Euroopan kiireeseen. Yhtä kaikki, Tansania jäi rakkaana sydämeen, me palaamme vielä. Jälkiviisaana oltas ehkä voitu olla ottamatta kahdelta yöllä lähtevää lentoa kun mukana on kuitenkin kolme lasta, yksitoista nyssäkkää ja yksi lentopelkoinen.

Tulirudi Ulaya! Eli olemme palanneet Eurooppaan, tarkemmin ottaen Englantiin, Lontooseen. Oyster cardit on ostettu ja busseilla ajeltu. Käveltyäkin tuli useita kilometrejä British Museumissa ja Hamleysillä, viisikerroksisessa lelutavaratalossa. Viimeksi mainittuhan oli oikea lasten paratiisi leluesittelyineen ja nukketeattereineen, mutta näin Afrikasta palanneena oli siinä jotakin aikuisen silmään erityisen ärsyttävääkin. Lapsia näki ympäri tavarataloa itkemässä kun he eivät saakaan kaikkea, esimerkiksi soivaa star wars –nallea, joka on linkitetty Internetin kautta muihin samanlaisiin nalleihin. Ja kyllä, tätä samaa tekivät myös meidän lapset. Voiko kaikki Tansaniassa koettu unohtua sekunneissa? Turhauttavaa.

Istuimme Pihkan kanssa äsken täydessä double deckerissa. Vain muutama ihminen hymyili, kaikilla tuntui olevan kiire jonnekin. Pihka lauloi keskellä bussia leijonakuninkaan lauluja ja alkoi herättää ympärillään hymyjä. Tuli ikävä Iringan daladaloja jossa koko bussi saattoi yhtyä lauluun jos joku sen aloitti. Lauletaan enemmän!

Viimeisiä päiviä seikkailustamme viedään. Yritämme nyt parhaamme mukaan tutustua Lontooseen viiden päivän ajan mukana lapsuuden lomilta tuttu jalkojen pakotus.

tansanialainen Euroopan humussa. (I)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Shoppailua Talent Show-rahoilla

10.6.2011 pidetyn Iringa International Schoolin ja Mapinduzin koulun yhteisen Talent Show:n tuotoilla saatiin kaikkea mukavaa aikaan. Itse tapahtumassa rahaa kerättiin taidehuutokaupalla, kahviolla ja vapaaehtoisella sisäänpääsymaksulla yhteensä 321 000 TZS, mutta tämän lisäksi suuri kiitos kuuluu mahtaville ystävillemme ja sukulaisillemme Suomessa, jotka osallistuivat varainkeruuseen upealla yhteissummalla 288 €, eli 610 000 TZS!! Tämä summa annettiin lähes kokonaisuudessaan Mapinduzin koulun käyttöön.
Kaiken kaikkiaan varoja saatiin siis hankittua 931 000 TZS, joka on n. 430 euroa. IIS:n rehtori Kristeen Chachagua päätyi hankkimaan koululle sarjan tansanialaisia rumpuja. Iringassa kyseisiä ei myydä, joten hän oli tilannut rumpusarjan Dar es Salaamista. Tämän tiedon sain häneltä sähköpostitse koulun kesäloman jo alettua, joten tarkalleen en tiedä, millaiset rummut hän on tilannut.
Mapinduzin koulun opettajat olivat yhdessä päättäneet, että kerätyillä rahoilla tahdotaan tukea etupäässä koululiikuntaa. Niinpä teimmekin ostoskierroksen rehtori Adia Mbwanjin sekä kahden opettajan kanssa ja ostimme koulun jalkapallojoukkueelle peliasut, 15 paria paitoja ja shortseja Manchester United-logolla varustettuina sekä tyttöjen verkkopallojoukkueelle 14:t peliasut koostuen paidasta ja hameesta. Ostimme tyttöjen asuja varten kangasta, jotka veimme ompelijalle ommeltavaksi. Erityisen iloisia Mapinduzilla oltiin urheiluasuista, sillä nyt nuoret Tansanian lupaukset pääsevät osallistumaan koulujenvälisiin kilpailuihin, joka ei aikaisemmin ollut asujen puutteen takia mahdollista. Asujen lisäksi ostimme jalkapallon, koripallon ja lentopallon sekä pumpun ja tuomarin pillin. Urheiluasujen ja –välineiden lisäksi ostimme 800 vihkoa, yksi joka oppilaalle sekä 500 kuulakärkikynää sekä oppilaiden että opettajien käyttöön. Vihot jaoimme luokissa yksitellen joka oppilaalle, jotka olivat asiasta erittäin mielissään. Kaikilla ei nimittäin ole varaa ostaa vihkoja itselleen, eikä koulukaan niitä tarjoa.

Jokaiselle lahjoittajalle kuuluu siis iso asante sana!!

Teemu



lauantai 16. heinäkuuta 2011

Lomalla!

Taputeltiin itseämme olan takaa olalle kun Teemun viimeisetkin raportit oli lähetetty ja Inkerillä todistukset taskussa. Me teimme sen! Tässä vaiheessa voi kyllä myöntää että jossain vaiheessa uskonpuutetta opiskelujen loppuunsaattamisen suhteen riitti. Onneksi oli pitkät Afrikan yöt kirjoitella esseitä loppuun.

Itkuntäyteisten jäähyväisten jälkeen oli taas vuorossa lapsiperheen taivas: yhdeksän tunnin bussimatka vessattomassa bussissa. Onneksi menimme sentään Sumryllä, Tansanian parhaalla bussilla. Penkeissä lukee jopa: ”Sumry royal class!”. Täällä kuninkaalliseen kohteluun kuuluu rikkinäiset penkit, irronneet verhot, surkeat iskarit ja täydellinen ilmastointi: toisesta ikkunasta sisään ja toisesta ulos. Ja tämän lisäksi bussissa tarjoillaan matkustajille limppari, vesi ja kaksi karkkia. Siis kuninkaallista!

Nyt olemme Darissa. Lomalla! Ja rahat niin lopussa, että tällä lomalla meidät löytää hotellin uima-altaalta leikkimästä, sukeltelemasta, lukemasta ja urheilemasta. Mutta tämä taitaakin olla parasta.

(T)

Tuleva ballerina (I)

"Äiti muistuta että kävelen sit veden päällä siellä hotellilla!" "No yritän muistuttaa." (I)

Parasta (I)

(I)

(I)

Sarjakuvarapu (I)

Punaiset banaanit!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Voi itku.

Itkettää.

Tyhjät huoneet, pakatut matkalaukut ja ostetut eväät. Viimeinen päivä Iringassa jäljellä. Touhua on riittänyt vaikka muille jaettavaksi, mutta touhu onkin tärkeä osa lähtöä. Kuten esimerkiksi yhden seinän maalaaminen useaan otteeseen. Kyllä, ainakin tällä tyylillä kasvatetut lapset piirtelevät seinään myös Tansaniassa. Ja kun maalia on saatu päälle, he piirtävät uudelleen. Päädyttiin sitten siihen lopputulokseen, että Hilda tulee meidän lähtömme jälkeen maalamaan seinän vielä kertaalleen, niin on suurempi todennäköisyys, että seinä pysyy valkoisena.

Kävimme lasten kanssa tänään myös jakamassa Mapinduzin koululla Talent Show:n rahoilla ostettuja vihkoja. En kirjoita tästä tämän enempää, koska Teemu projektin isänä saa kirjoittaa siitä teille vielä oman versionsa. (Mut ihan vähän vaan ps. oppilaat olivat superiloisia vihkoista ja innostuneita tekemään Talent showta myös ensi vuonna!)

Lisäksi paketti Mwanaishalle pääsi perille, pyörä on myyty ja tilattu leijonapuku on haettu. Kummitytöille on ostettu tuliaisia, hotelleja on varattu ja kuvia teetätetty. Rakkaistakin esineistä on luovuttu (Myrsky antoi itku silmässä rakkaan Yoda-paitansa Hildan pojalle), on tehty hampurilaisia jikon lämmössä tähtitaivaan alla ja kerrottu tarinoita lapsuudesta, on riidelty ja huudettu, on paiskottu ovia ja itketty.

En oikein pysty tajuamaan että lähtö on kohta käsillä. En oikein pysty tajuamaan, miten suuren muutoksen tämä aika on tehnyt meihin kaikkiin. En oikein pysty tajuamaan ettemme saa kaikkea tätä mukaamme. Saamme ehkä vain tärkeimmän.

Kysyin lapsilta, että mitä he ovat täällä Tansaniassa oppineet. Vastauksia tuli monia, mutta yksi erottui äidin korvaan tärkeänä. Myrsky sanoi: ”Mie oon oppinu, että toista ihmistä pitää auttaa aina kun vaan pystyy.”

Itkettää taas.

Pihka vihkonjakopuuhissa (I)


maanantai 11. heinäkuuta 2011

Kuvagalleriaa

Kamerasta kiinnostunut (I)

Nightlife in Iringa 1 (I)

Nightlife in Iringa 2 (I)

Keittopuuhissa (I)

Tuttu paita (T)

Tansanialainen sisilisko (I)

Lentointoa (I)

Maasaimamma (T)

Tuliaisia (T)