Habari za masomo?

Yliopistoelämä on polkaistu nyt käyntiin ja muiden arki seurailee perästä.

Yliopistolla on nyt kuuden viikon myöhästymisen jälkeen kyllä luentoja. On hyviä luentoja, huonoja luentoja, peruttuja luentoja ja kadonneita luentoja. On myös hyviä opettajia ja kadonneita opettajia. Lukukausi tulee loppumaan joko kesäkuun lopussa, heinäkuun alussa tai elokuun lopussa. Tai jokin muu, mikä? Eli pieni Afrikkalainen kaaos vallitsee myös opinahjoissa.

Onhan tämä opiskelu täysin erilaista. Harvoinpa Suomessa tunnit alkavat rukoushetkellä tai loppuvat sellaiseen. Harvoin näkee niin pihalla olevia opiskelijoita, koska lähes kaikki opetus tapahtuu englanniksi ja vain pienellä osalla näyttää olevan siihen vaadittavaa kielitaitoa. Eräs tyttökin istui vaan hiljaa silmät pyöreinä, kun opettaja kysyi hänen nimeään. Pieni tulkkaus vieruskaverilta, niin nimi saatiin kyllä selville. Veikkaan vaan, että seuraavat kaksi tuntia reformaatiosta ja nykykirkon historiasta vahvalla jenkkiaksentilla taisivat mennä häneltä ohi korvien.

Tansanialainen koulujärjestelmä on kyllä kieltämättä erikoinen. Toiseen luokkaan asti opetus tapahtuu swahiliksi, kunnes kolmannella luokalla vaihdetaan kertaheitolla englantiin. Veikkaan että siinä menee taas pari vuotta minne sattuu. En ole varma mihin oppivelvollisuus loppuu, mutta kuulemani mukaan vain rikkaimmat voivat opiskelua jatkaa. Kotiapulaisemme Hildan sisaruksista, joita on kuusi, vain yksi käy koulua. Muiden koulunkäyntiin ei kuulemma ole rahaa.

Kouluissa on käytössä myös fyysiset rangaistukset, jotka ovat kuulemma yleisiä. Eli lapsia lyödään. Lapsia kuritetaan myös kovakouraisesti naapurissamme, eli selkäsauna on yleinen myös kotikasvatuksessa.  Kasvatuksessa taitaa olla muutenkin aikamoisia eroavaisuuksia. Hilda ei esimerkiksi voi ymmärtää, ettemme anna lasten syödä mitä he haluavat, vaan jopa pakotamme heidät maistamaan jokaista ruokalajia edes hitusen. Ehkä tapamme tuntuvat julmilta, koska Hildan näkökulmasta katsottunahan meillä on vapaus valita ruokamme. Muutaman kerran on Pihkan rangaistuspenkille ilmestynyt sipsejä ja jogurttia Hildan toimesta. Pitäähän lapsen syödä.

Mutta arkea elellään, syksyiseen Kuopion maratoniin treenataan, harrastuksia etsitään ja kokeillaan, maailmanmenoa ihmetellään ja uusiin ihmisiin tutustutaan.

Inkeri aloitti kansainvälisen teatterikerhon pitämisen. Teemu suunnittelee hyväntekeväisyysprojektia. Pihka pääsee tanssiharrastukseen. Myrsky sai uudet kuulokkeet ja on nyt viikon kuunnellut musiikkia. Ja Riemu, no, Riemun uhmaikä on päätoimista ja samalla muun perheen vaativa sivutoiminen työ. 

Naapurin koululainen aamupuuhissa. (I)