Yliopistolla on nyt ainakin kuuden päivän pääsiäisloma, joten perheemme päätti antaa uuden mahdollisuuden Dar es Salaamille ja hyppäsi bussiin. Kirjoitin ”ainakin” sen takia, kun eräs opiskelija oli sanonut lähtevänsä käymään kotipaikkakunnalla, kun kahden viikon tauolla kuulemma ehtii. Mielenkiinnolla odotan ensi viikon luentojen osallistumisprosenttia… No olihan sitä reilu viikko jo koulua käytykin, että loma tulee monille jo varmasti tarpeeseen.
Bussimatkahan kesti sen yhdeksän tuntia ja sitten vielä tunti taksissa ja aamun odotukset päälle. Tulihan tuota taas matkalle mittaa. Onneksi tosiaan tarjoilu pelaa bussin ikkunoista sen verran hyvin, ettei tarvitse laukusta kaivella tikkareita tai limsapulloja tarpeen yllättäessä. Myös tuuletus tapahtuu samoista ikkunoista. Paikallisilla oli taas hauskaa kun bongailimme reissulta norsutkirahvitjaseeprat ja ihastelimme suureen ääneen. Me ilahduimme eläimistä, paikalliset meistä. Kaiken kaikkiaan sodassa, rakkaudessa ja tuollaisella linjurireissulla kaikki keinot ovat sallittuja.
Nyt siis täällä kuumassa ja kosteassa! Pako Afrikasta! Ostoskeskus! Elokuvateatteri! Pikaruokaa! Haribon karkkeja! Kaupasta saa kosteusvoidetta! Sauna! Pihviveitset!
Miten tuntuikaan hassulta katsella suuressa supermarketissa ympärilleen: papuja tölkissä, tomaattimurskaa, kookoskermaa, maustesekoituksia, hedelmäsäilykkeitä. Tuli ihan pieni ikävä Iringan tuoreruokaa ilman kaikkea sitä säilöntäainetta ja pakkausjätettä! Siellä jopa promotoitiin säilykkeenä roudattua hedelmäsalaattia mainostermein: ”From American Garden!”. Voi elämä sentään.
Mutta se karkki! Sitä tuijoteltiin pitkä tovi. Ja sillä saatiin lompakkoonkin lovi. Meidän perhe elää helposti ilman juustoa, jauhelihaa, soijaa, leikkeleitä tai ruisleipää. Mutta Haribon laku on niin hyvää, että yhdeksän tunnin reissun tekee sen vuoksi jo mielellään.
Lomatunnelmissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti