Vappu á la Africa

Pitihän sitä vappua jotenkin viettää myös täällä ”maanpaossa” ja tuoda Tansaniaan pieni pala Suomea ja meikäläisiä perinteitä. Vapun menu oli suomalais-tansanialainen, neuvottelimme Hildan kanssa, mitä juhlallista olisi mukava syödä vapunaattona ja päädyimme karjalanpiirakoihin, rinkelimunkkeihin, biriyaniin ja kukkoon. Jatkossa siis Hildankin lapset saavat juhlapyhinä karjalanpiirakoita – pai ya Carelia! Piirakat tehtiin Dar es Salaamista ostetusta kenialaisesta ruisjauhosta, joka oli oikein kelvollista, vaikkakin hyvin vaaleaa. Sanoinkin Hildalle, että piirakoiden täytyisi olla väriltään kuten sinun ihosi, nyt niiden väri on kuin minun ihoni. Maku kuitenkin oli oikein kohdallaan ja kaikki niistä pitivät eikä vapunpäivälle jäänyt piirakan piirakkaa.

Suomalaiset munkit eivät paljoakaan eroa tansanialaisista mandazeista, taikina on hyvin samankaltainen kardemummineen, mutta niitä ei tehdä niin makeiksi kuin munkit. Biriyani on kardemummalla maustettua ja elintarvikeväreillä värjättyä riisiä ja herneitä. Meidän biriyanimme loisti keltaista ja vaaleanpunaista. Ensimmäistä kertaa teimme myös simaa vapuksi, mutta jollei sisälukutaidoton simantekijä olisi alkanut oikomaan reseptiä, olisimme saaneet sen vappupöytään valmiiksi. Nyt se vielä käydä pulpattaa jääkaapissa.

Mutta se kukko! Jälkeenpäin kerroin asiasta luottotaksikuskillemme Mosekselle, että ”Tulikula jogoo jana. Mama Hilda alinunua na kuchinja jogoo”, eli söimme eilen kukkoa, Hilda osti ja teurasti kukon. Moses kysyi: ”Kwa nini mama Hilda, Tanzania wanaume wanachinja jogoo?” Hän siis hämmästeli, että on yleensä miesten homma teurastaa kukot juhlapöytään. Yritin puolustella, että kun meillä lihat ostetaan supermarketista valmiissa paketissa… Kukko oli kyllä oikein hyvää, sitkeämpää kylläkin kuin broileri, mutta olipahan ainakin tuoretta! Hilda syötti minulle kukon maksan ja munuaisen, myös se kuulemma on Tansaniassa miehen tehtävä. Hilda itse hoiteli kukon pään helttoineen päivineen. Myöhemmin kävimme keskustelun, että jos meidänkin täytyisi itse teurastaa lautaselle päätyvä lihamme, pysyisimmekö vielä lihansyöjinä? Siinä tilanteessa vegetaarinen ruokavalio saattaisi olla erittäin varteenotettava vaihtoehto.

Riemu oksenteli edellisenä yönä sekä vapunaattona, joten vieraiden kutsumista täytyi perua. Iltasella kuitenkin kaksi uutta ystäväämme, vaihto-opiskelijat Marja ja Emma sekä uusi amerikkalainen tuttavuus David tulivat kylään ja lauleskelimme yhdessä YouTube-karaokea. Myös Myrskyn kummisetä Olli palasi luoksemme Iringaan Ugandan-reissunsa jälkeen ja oli vappujuhlinnassa mukana.

Muillakin kuin Riemulla on ollut hieman vilkasta sisuksissa. Alkaneella viikolla yritämme saada vatsat taas toimimaan normaalisti ja uusia projekteja käynnistymään. Ilma Iringassa on viileä ja tuulinen - mukavaa, että Suomessa krookukset kuulemma jo nousevat!

Teemu