Uniongelmia

Inkerin mietteitä:

Elelemme siis edelleen täällä Sansibarin itärannikolla, Bwejuun kylässä, lähellä Pajea. Ja leikitään ensimmäistä kertaa elämässämme kunnon rantalomalaisia! Tätä ennen ollaan kuskattu lapsia Sveitsiin, Baltiaan, Unkariin, autolla Tanskaan…Eikä Lanzarotellakaan lapsia käytetty kuin kerran rannalla. Ja rannallahan sitä pääsee helpolla! Swahilin opiskelua, paikallisten kanssa jutustelua, slowfoodia, hiekkalinnoja, päiväunia, simpukoita, rapujen tutkiskelua, lenkkeilyä, auringonnousuja, auringonlaskuja, aurinkorasvaa, auringonpolttamia (Ja isovanhemmille tiedoksi, että kyllä, lapsilla on huivit päässä ja tarpeeksi aurinkorasvaa) ja paikallisia lapsia, joita suomen kieli ja erityisesti R-kirjain tuntuu naurattavan. Ja tietysti jottei totuus unohtuisi, minä kirjoitan myös teatterihistorian esseetä. Elämä taisi olla sen verran täynnä touhua ennen lähtöä, että jospa tämä loma rannalla ennen sisämaata tulee täysin tarpeeseen. (Toisin sanoen saanhan synninpäästön etten ole kokoaikainen paikalliskaupunkikulttuurimatkailija joka hengähtää vasta yöllä, jos silloinkaan, koska aina on jotakin täysin uutta ja ennen kokematonta nähtävää ja haisteltavaa ja maisteltavaa…?)

Mutta itse otsikkoon. Minä olen aina ollut huono nukkuja. En saa illalla unta, heräilen keskellä yötä ja kun aamulla avaan silmäni,on kello mitä tahansa, on unia turha herutella enempää. No jos normaaliin huonoon uneen lisää häiriötekijöitä kuten kuumuus, kosteus, äänet ja malarialääkkeet, niin voi jo alkaa ihmettelemään, että mistä minä ehdin sitä energiaa päivääni saamaan. Keskimääräinen uniaika lienee siinä kolmen-neljän tunnin paikkeilla. Mutta onhan tästä jotain hyötyäkin! Voi rauhassa lenkkeillä, valokuvata auringonnousuja, kirjoittaa blogia ja koulutehtäviä. Saan siis olla rauhassa länsimaisen tehokas vielä hetken, ennen kuin afrikkalainen elämänrytmi imaisee sisäänsä…Tai sitten edessä on puolen vuoden univelat.

(Mutta jos jollakin on oikeita lääkkeettömiä vinkkejä nukkumiseen, voin luopua ylimääräisistä yötunneistani ilomielin…)

 Riemun synttäreitä vietettiin maanantaina juhlavasti aamupalakakun ja laulun kera. Koko kakku meni. Lapsilla on muutenkin niin kovat karkinvierotusoireet, että Pihka teeskenteli tänään ripulia, että saisi toisen imeskeltävän maitohappobakteeripillerin…

Tänään käytiin vertaistukiryhmän tapaamisessa Jozani Forestissa. Lapset nimesivät apinaperheen lapset Vihaviksi ystäväperheemme mukaan, terveisiä vaan!

Mitä kuuluu Suomeen? 

Would you buy one?

Auringonnousu synttäripojan kanssa.

synttärihumua!

African style!

vertaiset

mangomies