Itärannikolta daladalalla veks ja Sansibarin pääkaupunkiin Stone Towniin. Ihana paikka! Oikea labyrintti! Täällä ollaan nyt oltu yksi yö Bwejuussa tapaamiemme saksalaispariskunnan Hannan ja Leifin ja Leifin sansibarilaistuneen isoisän Dirkin opastettavina. Eilen illalla päädyttiin Forodhani gardensiin maistelemaan paikallisia herkkuja kuten Zanzibari pizzaa (uskomattoman herkullista lihalla täytettyä chapatin oloista paistosta jossa kananmunaa joukossa) sekä sokeriruokomehua limellä ja inkiväärillä ryyditettynä, hitti lasten keskuudessa myös! Ylimääräiset käsiparit tulivat kyllä tarpeeseen ihmisvilinässä, Inkeri ja Teemu saivat hetken jopa pitää toisiansa kädestä…
Tänään oli ohjelmassa eksymistä, tinkimistä, kävelemistä ja tinkimistä. Edullista täällä on, kunhan malttaa tinkiä. Meidän perheen lounas maksoi tänään (viisi samosaa, kolme makeaa riisipalloa, kolme Zanzibar-leipää) 3300 Tsh eli n. 1,5e. Äh, pitäisi melkein pitää blogia paikallisesta ruoasta…
Myrsky on ihastunut limeen, jota laitetaan mausteeksi joka paikkaan (perunasalaattiin esimerkiksi).
Paikalliset lapset ovat ihanan uteliaita (ihanan vielä tässä honeymoon-vaiheessa) ja kieli tarttuu meidän lapsiin kuin rusketus ainakin. Riemu ei enää sano ollenkaan kiitos, vaan asante, ja mambo-poa, hujambo-sijambo-keskustelut sujuu jo kaikilta.
Seuraavaksi ohjelmassa taas Dar es Salaam josta matka toivottavasti jatkuu jotakin kautta kohti lopullista päämääräämme Iringaa. Täytyy sanoa että lapset ovat olleet hurjan reippaita, kauniita ja rohkeita. Kaksivuotiaan kanssa ei tietysti täälläkään voi keskustella, saako raivarin ravintolassa vai ei. Paikallisten reaktio asiaan on tietysti: ”Hakuna matata!”
Ja sitten se tärkein! Punaisia banaaneja on olemassa! Maku on keltaisten kaltainen, mutta kuten kaikki tietävät, väri ratkaisee!
Rakkautta Suomeen, olette mielessä!
P.S. Tama paiva ei sujunut niin mallikkaasti, darin ahdistavaan vilinaan, hirveaan motelliin, sietamattomaan kuumuuteen... Ja Inkeri ja Riemu aloittivat paivansa jo kolmen maissa. Mutta motellista paasty eroon, huippusviitti alla ja kohta pulahdus uima-altaaseen!
 |
| (I) |
 |
| Karkkia! Karkkia! Karkkia! (I) |
 |
| (T) |
 |
| (T) |
 |
| (I) |
 |
| Ninaitwa Pihka! Na wewe ye? (I) |
 |
| Here we go! (T) |
 |
| Kouluun menossa. (T) |
 |
| Laihat lehmat rannalla. (T) |
 |
| (T) |
 |
| daladala ride! (T) |
 |
| (I) |
 |
| riemua limpparin voimalla! (I) |
 |
Tunnelmointia hotellihuoneesta. (I)
|
Hei rakkaat! Voi miten tulee teitä ikävä kun näkee teidän kuvat ja lukee kuulumisia. Mahtavia kuvia ja kokemuksia jo nyt! Inkerille toivon lisää unta. Halaukset kaikille! Hilkka ja pojat
VastaaPoistaelämän makuista on meno ja askellus siellä. lasten hymyt ja ilo kuvissa on ihanaa katsottavaa.halauksia kaikille teille myös mustikkakorven laidalta. kaisa
VastaaPoistaJoko kokeilitte daladalaa Darissa? Voisin sen kuvitella hirveimmäksi tuolla porukalla. Niihin sisään pääsy vaatii oikeasti taistelua varsinkin keskustan liepeillä. Niihin ei ole ikävä, Zanzille kylläkin :D
VastaaPoistaHyvää bussimatkaa Iringaan! Se tulee olemaan pitkä ja kuoppainen...ja ehkä ahdaskin. Mutta kaiken tämän varmaan jo tiedättekin :D
Ei ole vielä ollut tarvetta daladalailla Darissa, sen verran tavaraakin ollut lasten lisäksi toistaiseksi mukana...
VastaaPoistaMielenkiinnolla huomista bussimatkaa odotellen, taksitarjouksiakin kyseltiin Iringaan, mutta kyllä se on tuokin koettava!
KAIKILLE TERVEISIÄ, KYLMYYTTÄ ON IKÄVÄ!