Punaiset banaanit: Makrotason seikkailua

Elämä täällä on nyt tämmöistä arjen sukkuloimista ja edelleen välttämättömyyksien (No, tästä ollaan montaa mieltä) hankkimista. Emme siis ole joutuneet ryöstetyiksi, eksyneet pahasti tai joutuneet leijonan puremaksi. Mutta uuden kokemista silti!

Suurimpana nyt ehkä taas ruoka. Avokadot, papaijat, guavat, passion-hedelmät, kookos, pavut, ananakset, munakoisot, chilit ja sipulit! Ihanaa!

Minä koen olevani joka päivä jonkinmoisella ruokakurssilla Hildan kokkaillessa (En tiedä miten häiritsevää tuijotukseni ja kyselyni on, mutta kun Teemu huitelee ties missä, isommat riehuvat pihalla, Riemu nukkuu, ja Hilda hoitaa kaikki kotihommat, niin eipä minulla muutakaan tekemistä ole…). Palaamme Suomeen ruokarikkaina ihmisinä.

Aamu alkaa papujen liotuksella, paholaisen hillon keittämisellä jikossa, keittobanaanien poreilulla, avokadomehun puristamisella ja lihan marinoimisella (Idylli sikseen! Kyllä täällä syödään myös suklaamuroja ja weetabixia…). Aikaa tuntuu olevan loputtomasti. Koulu ei tietenkään ole vielä alkanut ja muutenkin tästä puuttuu vielä arjen tuntu, mutta aikakäsitys täällä on silti selvästi toisenlainen kuin kotona. Lähes kaikki ruoanlaitto lähtee jotenkin perustavanlaatuisemmin liikkeelle…

…jo mainittu papujen liotus, lihan marinointi, tomaattikastikkeen keittäminen, kookoksen raastaminen kookosmaitoa varten, pähkinöiden paahtaminen mysliin, mehun puristaminen (avokado-passion-inkivääri, guava-passion, mango-inkivääri…), mausteiden rouhiminen, veden keittäminen hiilillä, guacamolen soseutus, herkkusipsien viipalointi perunasta tai bataatista…

Lapset nyt eivät niin innoissaan ole näistä ruokakokeiluista: Pihka ilmoittaa säännöllisesti ettei aio syödä mitään ja Myrsky urheasti taistelee mahdollisen jälkiruoan toivossa. Mutta Riemu on päässyt afrikkalaisen ruoan makuun! Ajan kanssa kaikki…

P.S. Ja taas kipeitä, flunssaa tällä haavaa!