Käytäntöä ja avuliaisuutta

22.3.2011 Päivän sana Teemulta…

Afrikassa ihmiset ovat erittäin auttavaisia. Tosin yleensä meitä mzunguja auttavat paikalliset olettavat myös hyötyvänsä antamastaan avusta, rahallisesti tottakai. Vastaan on kuitenkin tullut useitakin tilanteita, joissa olen huomannut olevani hyvin kiitollinen saamastani avusta, joten mielelläni olen hyödyttänyt auttajaani taloudellisesti. Ja varsinkin kun kyseessä olevat summat eivät todellakaan ole suuria. Tärkeimpänä esimerkkinä tästä on korukauppias Steven, joka järjesti kaksi asuntonäyttöä. Asuntojen katsomisen jälkeen ostin häneltä kaksi kaulakorua noin kahdeksan euron yhteishintaan. Kun muutaman päivän päästä varmistui, että otamme toisen kyseisistä asunnoista (katsastimme yhteensä neljä asuntoa) ja kun olimme monta tuntia juosseet asioilla Stevenin kanssa, lonttasin hänen kouraansa kaksikymmentä tonnia – vajaa 10 euroa –  kiitokseksi vaivannäöstä. Myös Steven taisi olla kiitollinen meille, kun palkkasimme taloudenhoitajaksemme hänen siskonsa Hildan. Steven myös paiski kanssani töitä kokonaisen päivän, kun raahasimme huonekaluja toisesta asunnosta nykyiseen asuntoomme. Hän toimi tulkkina vuokraisännän suuntaan ja hankki huonekaluille kuljettajan. Päivän päätteeksi annoin hänelle 6000 shillinkiä, vajaa kolme euroa ja sanoin, että nyt sinä menet syömään ja ostin häneltä myös avaimenperän, 6000 shillinkiä.

Myös tänään sattui hyödyllinen sattuma. Asunnossamme on prepaid-sähkö, jota ostetaan etukäteen haluamallansa summalla, mittariin syötetään koodi, joka näyttää kuinka monta kilowattituntia sähköä on jäljellä. Matkallani Tanescon konttoriin kohdalleni osui kaksi koriste-esinekauppiasta. Vaihdoimme välttämättömät swahili-heitot rentoon afrikkalaiseen tapaan, jonka toivoivat tietysti johtavan jonkinlaisten kauppojen syntyyn. Sanoin, että nyt olen menossa ostamaan sähköä, tiedättekö onko Tanescon konttori vielä auki? Sanoivat, että ei ole enää konttori auki, mutta tule meidän mukaan, postitoimistosta saa sähköä. Olin hieman huuli pyöreänä, ettäkö postitoimistosta sähköä, mutta näin on, että postitoimistossa on Tanescon myyntipiste, jossa saa ladattua sähköä. Olin saamastani avusta hyvin kiitollinen - ellen olisi törmännyt näihin herroihin, olisi sähkön saaminen jäänyt huomiseen ja otsalamppujen paristot huutaisivat hallelujaa. Päätin sitten ostaa herroilta pienen puisen morttelin mustapippurin murskaamiseen sekä sormipianon. Yhteensä ne maksoivat n. 15 euroa. Olin ajatellutkin ostavani sormipianon jossakin matkan vaiheessa, joten näin sekin hoitui. Hieroimme kauppoja myös mahonkisista, lehmännahkakalvoisista rummuista, mutta tyydyin pelkästään jammailemaan heidän kanssaan. Toinen heistä oli hip hop –MC, joka räppäsi rummutukseni päälle swahiliksi.

Halpaahan täällä on miljonäärin asustella. Sopii sitä tässä henkseleitä paukutella, sillä miljoona shillinkiä on vajaa 500 euroa, joten tunnustan olevani miljonääri. Kirjoitushetkellä yksi euro on 2132,3 Tansanian shillinkiä. Yleensä nostan pankkiautomaatista kerralla suurimman summan mitä saa, eli 400000 TSh, joka on n. 193 euroa. Kuluja nostosta aiheutuu n. 6,80 €, joten kun nostan 400000 TSh, tililtä lähtee melko lailla tasan 200 €. Käytännössä siis käännän hinnat niin, että jaan shillinkisumman kahtia ja pudotan ylimääräiset nollat pois – helppoa! Maksutapa on ehdottomasti käteinen. Yhden ostospaikan olen Iringasta löytänyt, jossa käy Visa Debit, ja siitäkin veloitetaan 3 % komissio. Maksamisen kuluja ei siis voi välttää.

Paikallisten tuotteiden ja palvelujen hintataso jaksaa silloin tällöin vielä kuukaudenkin oleskelun jälkeen ällistyttää mataluudellaan. Kahden kilometrin taksimatka maksaa 1,50 €, banaaneita saa eurolla kymmenen, ananaksia kaksi, miesten hiustenleikkuu kaksi euroa, käsintehtyjä koruja parilla eurolla, käsintehtyjä vaatteita ja sandaaleita 3-4 eurolla, keraaminen hiiligrilli kolme euroa, riisiä saa eurolla kai kymmenen kiloa ja ravintolassa syö pääruoka-annoksen 2,50 eurolla. Hedelmät ovat halpoja, ja kun Hilda meille opetti, miten tuoreista hedelmistä tehdään erinomaista mehua, ei tarvitse kauaa pohtia, ostaisiko kotiin kasan tuoreita hedelmiä vaiko korillisen Pepsiä. Huomattavana erikoisuutena on liha, jota useimmiten marketeissa myydään pakasteena. Noin 600 g jauhelihaa maksaa noin 4 euroa ja kokonainen naudan sisäfilee samaisen 4 euroa! Tänään söimmekin lounaaksi oikein maistuvat chateubriandit tomaattichutneyn, ugalin ja kookos-papukastikkeen kanssa… Paikallisten työmiesten tuntipalkka on 1000 shillingin luokkaa, eli 0,50 € ja me maksamme Hildalle poikkeuksellisen hyvin, 150000 TSh/kk, joka on n. 75 €. Hilda tekee kahdeksantuntisia päiviä kuusi viikossa. Ällistyttävää. Vuokramme on 400000 TSh/kk, eli n. 200 €. Maksoimme viiden kuukauden vuokran etukäteen, latasin siis vuokraisännän pöydälle kertalinttuulla kaksi miltsiä. Tuontitavara on tansanialaisiin tuotteisiin nähden hyvin kallista. Jotkin tuontielintarvikkeet ovat jopa hieman Suomen hintojakin kalliimpia, esimerkiksi Kellogg’sin murot tai Nesquik-kaakao. Myös tuontielektroniikka on kallista ja laatukin vähän mitä sattuu. Myös sähkön olen kuullut olevan kallista, katsotaan nyt miten ripeästi sujahtaa lataamani summa…

(T)

(I)

(I)

Kieltä ei tarvita. (I)

(I)