Punaiset banaanit: Asettumista ja ihmettelyä

Nyt hieman taustaa vähän tuntemattomammille lukijoillemme: Matkallamme on siis syy! Ensimmäinen ja perustavin on se, että perheemme on aina unelmoinut asuvansa hieman pidemmän hetken ulkomailla ennen Myrskyn koulun aloitusta ja nyt näytti olevan se viimeinen sauma.

Tämän sitten mahdollisti Itä-Suomen yliopiston kahdenvälinen opiskeluvaihto. Itse Tansaniaan ja Iringaan päätyminen oli sitten sen verran arpapeliä, että kun Inkeri vaihtopapereita viimeisenä mahdollisena palautuspäivänä täytti, Tansania oli mahdollisimman kaukana ja kuulosti kivalta. Itse maallahan meille ei niin väliä ollut, tiesimme avartavamme maailmaamme missä päin maailmaa tahansa.

Ja täällä nyt sitten ollaan!

Vaikka yliopistolle oli lähetetty lukuisia sähköpostiviestejä, hakemuksia, liitteitä ja suosituksia, jossa kaikissa mainittiin, että olen tulossa kaupunkiin perheeni kanssa, oli Tumaini university siitä huolimatta autuaan tietämätön asiasta, kun saavuin paikalle. No lopputulos: Ei asuntoa, viidessä minuutissa tehty opiskelusuunnitelma, sekä poukkoilua ihmiseltä ihmiselle. Ja suunnaton määrä naurua! Paikallinen tapa on sellainen, että ensin ylipäätänsä katsotaan, tuleeko kukaan paikalle, ja sitten vasta aletaan hoitamaan asioita…Etukäteisjärjestelyt ovat siis aikalailla turhia. Yliopistolla oli myös valkoisia rottia!

Meillä on ollut täällä leppoisat oltavat. Asumme kivassa lodgessa keskellä kaupunkia, ympärillä pihaa ja paikallisia lapsia. Pikkuporukalla on koko ajan leikit käynnissä naapuritenavien kanssa (ihana swahili-suomi-sekamelska!), Pihka pääsi jopa vierailulle Lidyan ja Floran kotiin. Leluina oli kuulemma ainoastaan meiltä saadut pikkuautot ja katuliidut. Lidya käy myös säännöllisesti pissaamassa meidän huoneistomme vessan lattialle.

Upea yllätys ja uskomaton yhteensattuma on, että täällä Iringassa asustaa myös Inkerin vanha teatterileiritoveri vuosien takaa. Meillä on siis ollut hyvää perehdytystä Iringan elämään ihan kotikielellä. Saatiin sisäpiirin tietoa netin hankkimiseen sekä jääkaappi väliaika-asuntoomme! Siis suurkiitos Saila ja Mikko!

Teemu on viritellyt asuntoasiaa lähes jokaisen vastaantulevan torimyyjän, kaljantarjoajan, lääkärin, metsäkonservaattorin ja taksikuskin kanssa. Huomenna kolmet ensimmäiset asuntotreffit!

Pienin askelin eteenpäin. Koko ajan on mielessä, että tämä blogiin, tästä pitää kirjoittaa, tänne pitää tulla kuvaamaan, ja nyt kun ilta laskeutuu ja aikaa kirjoittamiseen on, en enää muistakaan mitään!

Uni on edelleen kortilla Inkerillä ja Riemulla, viime yö katsottiin Mikki Hiiren kerhotaloa ja kuunneltiin Agatha Christieta, kunnes aamulla satakieli kertoi, että nukkuminen on muutenkin yliarvostettua!