Kaaos

Kolme yötä lähtöön. Kaaos kotona ja päässä.

Elämä on ollut perheessämme yllättävän kiireistä: tunteja apteekissa, pankissa, kelassa ja autossa. Päiviä pakaten, pyykäten, siivoten ja tavaroita kantaen. Viikkoja sopeutuen ajatukseen, että oma rakas koti jää nyt taakse ja uudet seikkailut odottavat kulman takana. Tähän päälle vielä ystävien tiivis näkeminen, työt ja opiskelut, normaali viisihenkisen perheen arki, monen viikon flunssat ja poskiontelontulehdukset ja impulsiiviset mielenlaadut niin soppa on valmis.

Eikä kiireen tuntua ole yhtään hidastaneet malariaestolääkityksen myötä lisääntyneet psykedeeliset unet tai näkökenttään kivunneet vikkelät mustat madot. Lapset kävelevät ja puhuvat yhä enemmän unissaan ja minä heräsin yhtenä yönä siihen, että Teemu piti päätäni käsiensä välissä ja huusi minulle: "Kuka sie oot? Kuka sie oot?!"

Luulen todella että ensimmäinen viikko Sansibarilla, meren rannalla, tulee tekemään meille hyvää. (Tai sitten elimistö menee täysin sekaisin, kun ei saa päivittäistä stressiannostaan...)

Pihkan kommentti aiheeseen: "mie en aio pakata, mie vaan oon"

Kaaoksen keskellä pakkaajat

Viimeinen eskaripäivä

Pakkaajan tukkaa

Pakattavaa

Kaikki tarpeellinen

Viimeinen päiväkotipäivä. Suurkiitos Sateenkaaren porukalle ihanista vuosista!