Hae tästä blogista

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Hikinen Afrikka.

pe 25.2.2011à

Edellisen seesteisen tekstin vastakohdaksi kaivataan nyt selkeästi turhautumista. Taksi Milanossa oli ylihintainen, lapset riehuivat Kairon kentällä niin että aikuisetkin alkoivat riehumaan ja yölento Kairo-Dar es Salaam oli ilmakuoppien takia Inkerille, muutenkin lentopelkoiselle, aika ahdistava kokemus. Odottelimme puoli kuuden aikaan aamulla sietämättömässä kuumuudessa itkuisten ja yliväsyneiden lasten kanssa etukäteen tilattua kyytiä, joka ei tietenkään ilmaantunut paikalle.
No, motellille päästiin, suoraan suihkuun ja lisää unta koko porukalle.

Na Karibu Tanzania! Ja tervetuloa Tansaniaan!

Huomioita:

1. Täällä on kuuma, todella kuuma. Astemittareita ei ole näkynyt, mutta tämän hikisemmässä paikassa ei kukaan meistä ole vielä matkustanut. Lämpötilaero Itä-Suomen ja Itä-Afrikan välillä lienee vähintään 70 astetta. Tästä johtuen lauantai-aamupäivä vietettiin motellilla käyden kymmenen minuutin välein kylmässä suihkussa (No kuumaa vettä sieltä ei olisi tullutkaan).
2. Valkoiset lapset saavat täällä kyllä täyden huomion (ja 2.1 tämän perheen lapset ottavat siitä kyllä kaiken irti).
3. Suomessa ei tiedetä oikeista mangoista mitään. Tunapenda mango!
4. Punaisia banaaneja ei ole vielä tullut vastaan. On siis vielä blogin lukijoillakin jotain mitä odottaa!
5. Meininki täällä Dar es Salaamin reunoilla on kuin rock-festivaaleilta: musiikkia, juopuneita ihmisiä, tööttäileviä autoja, pelikojuja, kaupustelijoita, tanssimista, huutamista, rummutusta, neonvaloja ja nuotioita. Onneksi rikkinäinen tuuletin (aina sähkökatkosten välissä) piti tarpeeksi suurta meteliä peittääkseen yön äänet!
6. Sormilla syöminen aloitettu (paitsi Teemulle piti muutaman kerran muistuttaa, että milläs syödään, kun haarukka välillä ilmestyi käteen). Että voitte jo etukäteen varoitella lasten tulevia hoitotätejä, kun puuro ei pysy lusikassa tai perunan kuoriminen ei tule mieleenkään.
7. Myrskyn huomio: Luteet on samanlaisia kuin WALL-E:ssa.
8. Valokuvaaminen tällaisessa paikassa on todella haasteellista kolmen lapsen kanssa.
9. Liskot huonekavereina ovat korvanneet toistaiseksi television. Tosin Mikki Hiiren kerhotaloa on luvattu tänään kannettavasta vilauttaa.
10. Täällä on kuuma, todella kuuma.



Päivän sana Teemulta

Melkoisen suuri oli helpotuksen tunne, kun pääsimme alas maan kamaralle Dat es Salaamissa. Olin perheestäni erittäin ylpeä: lennoilla hoidettavanani olleet neljä lasta olivat erittäin yhteistyökykyisiä ja itse osasin melko hyvin pitää pääni kylmänä ja olla suuremmalti lietsoutumatta puolisoni lentopelosta. Jokaisella lennolla kävi vieläpä niinkin hyvin, että koneet eivät olleet täysiä ja saimme omien paikkojemme viereen tyhjiä paikkoja, jolloin ”INF”-Riemullekin oli oma paikka, vaikka hän sylilapsena matkustikin. Erityisen vajaa oli Kairo-Dar-kone, jossa lapset saatiin pitkälleen nukkumaan jokainen omalle penkkirivilleen. Kävivätpä molemmat stuertitkin jopa vinkkaamassa meitä valitsemaan paikkoja vapaasti, jos vaikka häiriinnymme heidän kovaäänisestä pälätyksestä, sillä istuimme koneen takaosassa, jossa henkilökunta hengaili. Kun lopulta laskeuduimme koneesta ulos ja alas klo 5.20, tuntui kuin olisi saunaan tullut. Ilma oli erittäin kuuma ja todella kostea ja ensimmäinen ajatukseni oli, että onko tässä ilmassa tarpeeksi happea hengittää? Rajamuodollisuudet olivat nopeasti ohi ja olimmekin yhtäkkiä todellakin perillä. Afrikassa. Muutama silmänräpäys yöunta takana, lapset kiukkuisia, valtavasti matkatavaroita, ei pyydettyä kyytiä, aivan pihalla. Muut koneessa olleet matkustajat katosivat nopeasti näkyvistä ja olimme keskenämme paikallisväritteisten taksinkuljettajien huomion kohteena. Jokainen oli valmis kyyditsemään meidät, emmekä huijauksen pelossa osanneet muuta kuin kohteliaasti kertoa heille, että ”our driver is coming”. Soitettuani kaksi kertaa motellille en todellakaan ollut varma onko kyytimme tulossa. Onneksi siihenkin aikaan langan toisessa päässä todella oli henkilö ja vaikka vaikutti siltä, että hän ei ymmärrä minua enkä minä häntä, lopulta paikalle tuli mies, joka pyysi toista taksikuskia (joka oli vieressämme leipomassa kauppaa) luettelemaan kännykästä nimen, jota tämä oli tullut hakemaan. Toinen taksikuski alkoi luetella: L, double A, jonka jälkeen hän, Inkeri sekä minä luettelimme yhteen ääneen loput kirjaimet: S, O, N, E, N. Seurasi helpotuksen siivittämä naurunremakka ja iloinen kädenpuristus. Ja vaikka kirjaimia luetelleella taksikuskilla olisi ollut tila-auto ja hän olisi tarjonnut kyydin puolta halvemmalla, olimme erittäin tyytyväisiä päästyämme perille motelliin peseytymään ja nukkumaan.

Sen verran kaksi päivää kestäneet lennot stressasivat, että on ollut todella mahtavaa vain pötkötellä huoneessa ja kuunnella mitä lapsilla on mielessä. Aivan huippua on heitellä Myrskyn kanssa frisbeetä ja heittää Pihkaa polttopallolla motellin pihalla muurien sisällä. Henkilökunta istuskelee välillä portailla ja katselee leikkejämme opettaen samalla muutamia swahilinkielisiä sanoja. Onkin peräti hieman työlästä orientoitua lähteämään kadulle ostamaan vaikkapa juomista; ”nyt en millään jaksais mennä tästä taas tuonne afrikkaan…” Eräskin taksinetsimisyritys kaatui siihen, kun olimme kadulla yhtäkkiä kuskilauman ympäröimänä aivan pihalla taas. ”You looking for official taxi? This is private. Cheap.” Tuli tarve vetäytyä takaisin motellille ja pyytää järjestämään kuljetus keskustaan.

Erikoista on huomata, miten paikalliset pukeutuvat pitkälahkeisiin housuihin ja käyttävät pitkähihaisia paitoja, kun itse hikoilee levätessäänkin enemmän kuin saunassa. Täällä käytetään puoli tuntia taksin hinnan tinkaamiseen, tyhjässä ravintolassa ruokaa odotetaan tunti, täällä iloitaan kun kymmenen tunnin sähkökatkos päättyy. Täällä hymyillään tuntemattomille, tarjoilija nostaa lapsen syliin ja vie tiskin taakse jakkaralle napottamaan. Sormet työnnetään ugaliin ja elävä musiikki pauhaa kadulta yömyöhään asti. Pohjolan aikataulutettu kiire ei täällä näy, Afrikassa meininki on ”pole, pole”. Afrikassa on rento meininki. 


P.S.

Lentokoneita Milanossa.

Lentäjä tupakkatauolla.


Hiki ja kala.

Pelkkä hiki.

huonetoveri.

Kyläkokous Darissa.


Mango ja me.


Miehen nimi on Koira. Unaitwa Koira.


Nyt nää leikkis paratiisisaarta Sansibarilla!

4 kommenttia:

  1. Huono kuvatekstiväri. Jos ei osaa, niin ei osaa!

    VastaaPoista
  2. vitsi mikä seikkailu ja uskomatonta nähdä teiät siellä palmujen alla! tänään Outokummussa lämpömittari nollassa.... kyllä se tästä. nauttikaa ihanat!

    -Anni

    VastaaPoista
  3. Jee, tykkään! Hyvä kun ootte onnellisesti perillä ja paratiisikin nurkalla! MANGO=NAM!! Kuumuus on kyllä kauheeta. Delhi +45 avarsi itelleni, miks etelässä on usein niin rento meininki... ripeilyyn ei vaan kykene! Eipä siis paineita, jos ei ihan joka päivä jaksa tehdä muuta kuin selviytyä. Sama aurinko muuten paistaa täällä sokaisevasti mutta lempeän kannustavasti :) Orastavan pisamaiset terkut Pyhäselän jääladuilta!

    VastaaPoista